Aloitin viime elokuussa Startup-säätiön toimitusjohtajana. Hyppy sijoittajapuolelta takaisin täyspäiväiseksi kasvuyrityskentän kehittäjäksi tuntui mieluisalta haasteelta.
Startup-säätiö on ollut keskeinen kasvuyrityskentän toimija jo yli kymmenen vuotta ja onkin hiljainen taustavoima myös tunnetumpien toimijoiden eli Slushin, Junctionin, The Shortcutin ja Maria01:n takana. Keskitymme säätiössä uusien ja potentiaalisten yrittäjien löytämiseen ja tukemiseen. Tarvitsemme Suomeen lisää kasvuyrittäjiä ja yrittäjä henkisyyttä, erityisesti yrittäjyyden alkupäähän, jotta saamme kasvatettua seuraavat suomalaiset menestystarinat.
Olen syksyn pohtinut paljon mitä kasvuyrityskentällä tulisi tapahtua, jotta liikkuisimme parempaan suuntaan ja jaan tässä nyt valitut palat pohdinnoistani.
Tarvitsemme erilaisia yrittäjätarinoita
Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että yksi tärkeimpiä teemoja on diversiteetin lisääminen ja etenkin, miten saamme lisättyä monimuotoisuutta uusien kasvuyritysten perustajissa, jotta löytäisimme monipuolisemmin myös niitä ongelmia, joita ratkoa yritysten voimin. Minulle yrittäjyys tarkoittaa sitä, että tunnistetaan ongelma, mitä lähdetään ratkomaan - silloin se tarkoittaa sitä, että mitä monimuotoisempi tiimi on miettimässä, sitä todennäköisemmin tunnistetaan myös uudenlaisia ongelmia ja ratkaisuja.
Kaikki lähtee siitä, miten katsomme maailmaa. Jos meillä on vain tietynlaisia yrittäjiä, ratkomme vain tietyn tyyppisiä ongelmia. Tämä on yksi niistä syistä, miksi on kriittistä saada erilaisia yrittäjiä innostettua yrittäjyyden polulle. Jos kuva yrittäjyydestä on yksipuolinen, ei välttämättä edes pysty kuvittelemaan miltä toisenlainen yrittäjyys voisi näyttää, koska esimerkit puuttuvat. Tavallaan tämä on muna-kana ongelma koska ensin meidän pitäisi saada erilaisia yrittäjiä näkyville ja heidän tarinoitaan nostettua, jotta voidaan saada lisää samantyylisiä yrittäjiä.
Narratiivin painopisteen tulisi muuttua teknologiasta ratkaistavaan ongelmaan
Teknologiavetoisessa maailmassa haasteena on, että yrityksiä perustetaan nimenomaan teknologia edellä. Esimerkiksi jos puhutaan kvanttiteknologiasta niin usein keskitytään itse kvanttikoneisiin tai -teknologiaan, eikä välttämättä puhuta siitä mitä teknologia voi ratkaista. Toinen hyvä esimerkki on viime vuosien keskustelut lohkoketjuteknologiasta ja nyt loppuvuodesta keskusteluihin noussut tekoäly. Olisi hienoa nähdä yrittäjyyskeskustelun siirtyvän enemmän siihen, mitkä ovat niitä isoja ongelmia, joita halutaan ratkaista ja puhuttaisiin ensisijaisesti näistä haasteista ja vasta sen jälkeen siitä, miten haasteita ratkotaan teknologian avulla. Varsinkin Suomessa yrittäjyys tuntuu olevan todella teknologiavetoista.
Mielestäni meillä on tarve muuttaa narratiivia siten, että puhuttaisiin niistä ongelmista ensin ja vasta sen jälkeen tuotaisiin mukaan teknologia siihen keskusteluun. Esimerkiksi kiertotalous on keskeinen teema, joka nousee esiin tällaisena tulevaisuuden haasteena. Se vaatii uudenlaisia ratkaisuja niin startup-yrityksiltä kuin olemassa olevilta yrityksiltäkin.
Tulevaisuus tarvitsee lisää vastuullisia kiertotalouden ratkaisuja
Yritysten on siirryttävä kohti vastuullisempaa suuntaa. Kuluttajavalinnat tulevat toivottavasti tukemaan tätä muutosta, mutta uskoisin että yritykset myös ymmärtävät oman vastuunsa tilanteessa, jossa meillä ei juuri ole valinnanvaraa. Moni yritys esimerkiksi vaatetusalalla on lähtenyt kokeilemaan uusia ratkaisuja esimerkiksi käytettyjen vaatteiden tai vuokrauksen puolella.
Uskon, että tulevaisuudessa heidän kannattaisi omistaa koko tuotteen elinkaari sen sijaan että he omistavat vain ensimmäisen myyntihetken. Millaisia ratkaisuja voidaan tuoda vaatteiden korjaamiseen tai elinkaaren pidentämiseen? Esimerkiksi, jos vaateyritykset saavat omistettua omien tuotteidensa korjauksen, ne saavat sitä kautta arvokasta dataa tulevan tuotekehityksen tueksi. Vaihtoehtoisesti jos yritys omistaa itse vaatteen jälleenmyyntimarkkinan niin se saa siivun joka ikinen kerta, kun se sama vaate myydään eteenpäin eli se ei ole vain se yksi yksittäinen myyntihetki vaan myös ne kaikki tulevaisuuden myyntihetket, mitkä merkitsevät.
Kiertotalousratkaisut lisääntyvät sitä myötä, kun kiinnostumme yhä enemmän vastuullisuusteemoista. Kun kulutus vähenee, yritykset joutuvat keksimään uusia liiketoimintamalleja pysyäkseen pinnalla. Toisaalta uuden liiketoimintamallin tai operaatioiden rakentaminen on kallista ja vaatii usein mittavia investointeja. Riskinä on myös se, että markkina ei ole vielä valmis ratkaisulle tai uudelle teknologialle. Kasvuyritykset ovat monesti ketterämpiä tuomaan uusia ratkaisuja markkinoille ja esimerkiksi vaatteiden vuokraaminen onnistuu tällä hetkellä todennäköisemmin uuden kasvuyrityksen kautta kuin vaatetusalan yritykseltä.
Mikä draivaa startup yrittäjää?
Parhaat yritykset ja yrittäjät ovat sellaisia, jotka tekevät työtään jostain muusta syystä kuin onnistunut rahoituskierros tai exit tavoitteenaan. Kun lähtökohtana on ongelma, joka halutaan ratkaista, se auttaa myöskin miettimään uutta ratkaisua tai liiketoimintamallia, jos osoittautuu että aluksi ajateltu ratkaisu ei toimikaan. Uskallan väittää, että jos yritystä rakentaa pelkästään exit mielessä, luovuttaa todennäköisesti melko nopeasti ensimmäisten ongelmien tullessa vastaan. Erityisesti tässä haastavassa talous tilanteessa en usko, että nämä yritykset tulevat pärjäämään kovin pitkään. Jos yrittäjän ainoa draiveri on raha tai exit, riittääkö se motivaatioksi silloin kun suhdanne kääntyy, kun tulee oikeasti vaikeita tilanteita eteen?
Silloin jos yrittäjän draiverina on ongelma, mitä halutaan ratkoa, niin on ihan sama, jos tulee suuria haasteita. Toki ne ovat vaikeita hetkiä, mutta jos yrittäjää ajaa halu ratkoa jotain isompaa ongelmaa, niin uskon siihen, että silloin on motivaatiota löytää enemmän työkaluja tilanteen ratkomiseen ja eteenpäin menemiseen.
Tällä hetkellä hehkutetaan paljon niitä yrityksiä, jotka ovat onnistuneet saamaan ison rahoituskierroksen, mutta todellisuudessa on paljon erilaisia polkuja kasvuun. Olisi hienoa lisätä tietoisuutta erilaisista yrittäjäpoluista, erityisesti siitä että heti korkeaan kasvuun tähtääminen ei ole ainoa tapa yrittää. Moni rakentaa parikin vuotta hiljalleen omaa yritystään ja hakee tuotteen ja markkinan yhteensopivuutta ennen mahdollisen rahoituksen nostamista kasvuun.
Rahoituksen saamisen ei pitäisi olla mikään itsetarkoitus. Mielestäni yritysten pitäisi miettiä tarkasti sitä, missä kohtaa on fiksua nostaa rahoitusta (jos ollenkaan). Edellisessä roolissani venture capital rahastossa näin sen, miten useasti etenkin kielteisen päätöksen saaneen yrittäjän tyytymättömyyteen oli syynä se, ettei ymmärretty millaista kasvuvauhtia ja/tai markkinan kokoa venture capital rahoituksen saaminen vaatii.
Taloudellinen tilanne on tuonut myös paljon kysymyksiä siitä saavatko kasvuyritykset enää rahaa venture capital -rahastoilta. On hyvä muistaa, että venture capital rahastoilla on edelleen rahaa kerättynä rahastoihinsa, mutta sijoitustahti on selvästi hidastunut. Uskoisin, että institutionaaliset sijoittajat ovat myös varovaisella asenteella liikkeellä, mikä voi tarkoittaa tuleville venture capital -rahastoille vähemmän pääomaa. Koko kasvuyritysekosysteemillä on edessään epävarmat ajat tulevana vuonna, mutta katson silti positiivisen uteliaasti vuoteen 2023.
Muutos luo aina myös mahdollisuuksia – niille, jotka niihin uskaltavat tarttua.
Josefiina Kotilainen on Startup-säätiön toimitusjohtaja ja aktiivinen pohjoismaisen kasvuyritysyhteisön rakentaja. Hän on aiemmin työskennellyt talousjohtajana sekä alkuvaiheen kasvuyrityksiä rahoittavalla Maki.vc:llä että Slushilla.
Oletko kiinnostunut johtamisen ajankohtaisista ilmiöistä ja muutosvoimista?
Seuraamalla Johdon agendaa LinkedInissä tiedät aina ensimmäisenä uusista trendeistä ja ilmiöistä.