Johtamisen teorioille on tyypillistä, että ne ovat oman aikakautensa ja kulttuurinsa tuotteita.

Suuri irtisanoutumisaalto on uusi käänne osaamisen maailmansodassa.

Digitaalisten ekosysteemien luomat mahdollisuudet ja kysyntä houkuttelevat yrittäjiä erilaisille alustoille ja markkinapaikoille. Kun tietojärjestelmät kuvaavat edellispäivän todellisuuden sijaan huomisen todellisuutta, tietojärjestelmien rooli kilpailuedun saavuttamisessa kasvaa entisestään. Viimeisten vuosikymmenien aikana ohjelmistojen rooli on muuttunut hiljakseen liiketoiminnassa tukemisesta arvonluonnin keskiöön. Kun tuotanto ja asiakasrajapinnat ovat digitalisoituneet,

Mikä on luovuuden ja uteliaisuuden merkitys organisaatioille? Mitä työelämäluovuudesta pitäisi ymmärtää?

Moni organisaatio havahtuu muutaman vuoden päästä siihen, että kulttuurin johtamiseen olisi pitänyt panostaa jo aiemmin.

Olemme menettäneet herkkyytemme havaita heikkoja signaaleja. Taide haastaa pysähtymään ja vaihtamaan perspektiiviä.

Muotoilu ei ole nykytoiminnan pintapuolista kiillottamista, vaan arvonmuodostuksen syvällistä ymmärtämistä.

”Hippisiiven” radikaalit kestävyysajatukset ovat nyt bisneselämässämmekin valtavirtaa.

Johtavalinnoissa toimeksiantajien odotuksissa on nähtävillä sama trendi kuin johtajien näkemyksissä. Vaatimukset kasvavat edelleen.

Tulevaisuudessa yhä useampi yritys tulee perustumaan keikkatalouteen, joka yhdistää perinteisen työelämän ja yrittäjyyden parhaat puolet.

Itseohjautuva johtamismalli ei toimi vain sillä, että päätetään olla itseohjautuvia.

Työelämä on digitalisaation ja nopean prosessien automatisaation myötä kokenut myös toisenlaisen, näkymättömän vallankumouksen.

Diversiteetin vaaliminen on modernia, vastuullista johtamista. Painetta syntyy myös sidosryhmien suunnasta, kun yrityksen työntekijät, asiakkaat ja sijoittajat kiinnittävät aiempaa enemmän huomiota organisaation sosiaalisen vastuun kysymyksiin. Keskustelu diversiteetistä ja sen merkityksestä johtamiselle ja organisaatioille on lisääntynyt tasaisesti viimeisen vuosikymmenen ajan. Varsinaiseksi ilmiöksi diversiteetti-keskustelu on noussut Suomessa viimeisen parin vuoden aikana,

Vuonna 2005 teollisuusyrityksen johtaja istui mietteliäänä tuolissaan ja katseli uuden palveluliiketoiminnan lukuja. Investointeja uusiin palveluihin oli tehty reilusti ja asiakkaat olivat ottaneet uudet palvelut hyvin vastaan. Liikevaihto ei kuitenkaan ollut kasvanut odotetusti. Kustannukset sen sijaan olivat kasvaneet, sillä uudet palvelut vaativat uutta osaamista ja teknologiaa. Koko palveluliiketoiminta oli pettymys ja liiketoimintajohtaja mietti, mikä oli mennyt pieleen.

Maailma on mennyt sekaisin. Viisi vuotta sitten jos joku olisi sanonut, että maailman yhden mahtavimman valtion päämieheksi nousee kiinteistömoguli ja tosi tv -tähti, 16-vuotias ruotsalainen ilmastoaktivisti pistää maailman johtajat polvilleen, todistamme eurooppalaisten valtioiden päämiesten mielivaltaisia toimia tai Britannian eroa Euroopan Unionista, ja koemme globaalin pandemian, joka ravisuttaa kaiken sen perusteita, mitä olemme tähän asti pitäneet normaalina ja itsestää

Syynä pidetään pitkään laskussa olleita t&k investointeja, mutta onko se koko totuus? Tasaisin väliajoin tässä maassa uutisiin nousee keskustelu Suomen kilpailukyvystä, kasvusta tai sen puutteesta, siitä miten Ruotsissa kaikki on paremmin tai ainakin ne osaavat jotain mitä täällä ei osata, myyvät, markkinoivat ja brändäävätkin itsensä paremmin. Pari viikkoa sitten maaliskuun puolivälissä Talouselämässä nostettiin esiin melko hämmentäviä lukuja. Maailman onnellisin kansa asuu